Omat muistiinpanot.

Sana typografia tulee kreikan sanoista typos , tyyppi ja myös isku, ja kirjoittaa, piirtää, kirjoitus, piirros, mistä johtuu myös sana grafiikka. Sanan typografia voisi siis tulkita iskeväksi kirjoitukseksi.

Alun perin se on tarkoittanut vain kirjasintyyppejä ja niiden suunnittelua, laajentunut sittemmin koskemaan kirjapainotaitoa ja painotuotteiden ulkoasua, ja juhlallinen symmetria oli usein itseisarvoinen lähtökohta. Typografia ei nykyisin enää keskity koristeellisuuteen ja yksityiskohtiin, vaan kokonaisuuteen, silmäiltävyyteen ja luettavuuteen.

 Nykyisin typografialla tarkoitetaan minkä tahansa paino- tai digitaalisen työn ulkoasua ja sen suunnittelua: fontteja, värejä, asettelua, koko tasapainoista kokonaisuutta ja suhdetta sisältöön, sen koossa pysymistä, harmoniaa ja yhtenäisyyttä, tarkoituksenmukaisuutta, logiikkaa, tasapainoa, tilanjakoa, ryhmittelyä, rytmiä, jännitteitä, liikettä, suuntaa, valoja, varjoja, eri elementtien keskinäisiä suhteita, mielikuvaa, imagoa, ominaislaatua jne.

Typografia on kulttuuri- ja tilannesidonnainen merkkijärjestelmä, jonka vaikutus näkyy kaikissa kaksiulotteisissa pinnoissa asiakirjastandardista, sanomalehdistä ja kirjoista julisteisiin, mainoksiin, tuotepakkauksiin, postimerkkeihin, WWW-sivuihin ja taideteoksiin. Kuvataiteissa sitä kutsutaan sommitteluksi, mutta puhutaan aivan samoista asioista kuin typografiassakin.

WWW-sivuillakin voi HTML-koodilla ja CSS-tyyliohjeilla saada aikaan painotuotteen kaltaista jälkeä kuvateksteineen, alaotsikoineen, ingresseineen, ensirivin sisennyksineen, palstoituksineen, anfangeineen ja loppumerkkeineen.